1700-luvun kasarmit

Miettilän kestikiewarista kulkien Wiipuriin päin, wähän siwun nykyisen kirkkotien haarasta, on hiekkaharju ja siinä sakea petäjikkö wasemmalla kädellä, ja wanhain kertomuksien mukaan on noin wiisikymmentä wuotta takaperin haudattu monia tuhansia ihmisiä siihen hiekkaharjuun. Samalla kohdalla, maantien toisella puolen, onkin entiset sotawäen kasarmin pohjat (kiwijalat) paikoillaan; rakennukset olisiwat tulen kautta palaneet pois. – Wiime syksynä maantien-teon aikana, kun ihmiset oliwat samasta harjusta hiekkaa ottaneet, löytyi sieltä ihmis-luitakin ja kirstuin lahoja palasia. Läksimme tarkastamaan tuota paikkaa, ja hawaitsimme että siellä on paljon ihmisen luita; ja samassa näimme yhden pääkallonkin. Peitimme luut hiekkaan, etteiwät koirat saisi niitä kanneksia.

Nimimerkki Kerta ensimäinen Uusi Suometar -lehdessä 5.5.1875)

Perimätiedon mukaan oli Miettilän kylään jo Isovihan aikana majoitettu sotaväkeä mutta pysyviä joukkoja ei Miettilässä liene ollut ennen venäläisten perustamaa kasarmialuetta 1790-luvulla. Värälän rauhaan 1790 päättyneen Kustaa III:n sodan jälkeen ryhtyi Venäjä mittaviin linnoitustöihin luoteisrajallaan. Jääsken kihlakunnan alueelle rakennettiin venäläisten toimesta kaksi kasarmia, toinen Ruokolahden Siitolan kylään Vuoksen rannalle ja toinen Miettilään. Rakennuskustannuksista huolehti Venäjän sotaministeriö, puutavara ostettiin paikan päältä ja paikallisia talonpoikia käytettiin rakennustöissä. Molemmilla kasarmialueilla oli neljä suurta majoitusrakennusta sekä muita rakennuksia, kuten talli- ja varastorakennus. Kasarmialueilla oli sotilaitten viihdyttämiseksi myös krouvit, jotka nähtävästi kuuluivat venäläiselle kauppias Jäischnikoville.

Liikkalan puisen sotilaskasarmin pohja- ja leikkauspiirustus. Kuva Kansallisarkisto, Helsinki.

Kaikki näkyvät jäljet ovat näistä venäläisten rakentamista kasarmeista jo hävinneet mutta Miettilän kasarmirakennukset tiettävästi ovat olleet samanlaisia kuin Sippolan Liikkalaan rakennetut. Noin 30 kilometrin päähän Miettilästä, Siitolaan rakennettujen kasarmien pohjapiirros on samankaltainen kuin Liikkalan kasarmin, joten vastaavuutta Liikkalaan ja Miettilään voi olettaa myös julkisivun osalta.

Siitolan kasarmit, piirustukset rajattu. Kuva Kansallisarkisto, Helsinki.
Samoihin aikoihin Siitolan kylään (nykyisen Imatran alueelle) rakennetun kasarmin pohjapiirustus on lähes identtinen Liikkalan kasarmin kanssa. Kuva Kansallisarkisto, Helsinki.

Alla olevan piirroksen kuvaamista kohdista on kaivauksissa löytynyt kasarmirakennusten tulisijojen ja perustusten jäännöksiä. Kaksi rakennuksista on ollut noin 90 metriä pitkiä ja 16 metriä leveitä.

1790-luvun kasarmien paikat. Kuva Miettilä kotikyläni -teoksesta.
”Vuosien 1835 ja 1836 mittauksen perusteella on Gustaf Ladau vuonna 1839 piirtänyt Miettilän (Mjettilä) kartan Ruokolahden (Ruokolax) Rautjärven kappelista Jääsken (Jäski) kihlakunnassa ja Viipurin läänissä. Tähän karttaan on piirretty Värälän rauhan 1790 jälkeen Miettilään rakennetut kasarmit. Ylläolevaan kuvaan karttaan rakennukset on varjostettuina sijoitettu Ladaun karttaa seuraten. Pohjoisin rakennus lienee ollut varasto- ja tallirakennus, pohjois-eteläsuunnassa oleva pienin rakennus esikunta ja muut miehistökasarmeja.” Kuva ja kuvateksti Jorma Innalan artikkelista Jaakko Vilkon 1995 toimittamasta Miettilä kotikyläni -teoksessa.

Miettilään oli sijoitettuna jalkaväkipataljoona, vahvuus noin 600 miestä. Kaikki kuljetukset hoidettiin hevosilla ja upseerin varustukseen kuului useampi ratsu. Hevosia laidunnettiin vapaasti metsälaitumilla ja niityillä. Pyydettyjä korvauksia eivät maanomistajat saaneet. Paikalliset kruunun virkamiehet pyrkivät sovittelemaan rasitusta vuorottelemalla laidunnuksesta eri maanomistajien mailla.

Suomen sodan jälkeen Haminan rauhassa 1809 sai Venäjä haltuunsa koko Suomen ja samalla menetti Miettilän kasarmikin tarkoituksensa. Rakennukset purettiin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä uusiokäyttöön tai ne tuhoutuivat muuten.

Lähteitä mm. Miettilä kotikyläni, toim. Jaakko Vilkko 1995; Jääsken kihlakunnan historia II, Veli-Matti Syrjö 1976; Rajamaa, Etelä-Karjalan historia I, toim. Jyrki Paaskoski ja Anu Talka 2018 sekä Kansallisarkiston digitaaliset aineistot