Miettiläläinen Anders Lohm (Antti Luumi) liittyi 1670-luvun alussa Karjalan rakuunarykmenttiin, osallistui Lundin verisiin taisteluihin Tanskaa vastaan ja yleni vänrikiksi. Anders Lohmin vaiheita on tutkinut hänen jälkeläisensä Pertti Luumi, jonka teksteistä tämä kertomus on lyhennelmä.
Lappeenrantaan perustettuun Karjalan rakuunarykmenttiin (1665–1680) ryhdyttiin vuonna 1672 värväämään uusia rakuunoita Jääsken kihlakunnan alueelta: Jääskestä, Joutsenosta, Ruokolahdelta ja Rautjärveltä. Tällöin rykmentin III komppaniaan liittyi hevosineen miettiläläinen Anders Lohm maatilalta, joka nykykartoissa tunnetaan nimellä Luumin mäki. Hänet mainitaan rykmentin historiassa ensin korpraalina, kolme vuotta myöhemmin kersanttina, jälleen kolme vuotta myöhemmin vääpelinä ja vielä lopulta rykmentin historiassa mainesanalla ”urhea vänrikki”.
Karjalan rakuunarykmentin III komppaniaa johti majuri Groth (myöh. aateloituna Grotenfelt). Anders Lohm palveli komppaniassa ensin korpraalina ja vuodesta 1675 kersanttina. Rykmentin varustautuessa sotaretkelle Tanskaa vastaan, oli komppaniassa 147 rakuunaa, joista kersantteja kaksi ja sotamiehiä 125.
Vuonna 1676 Tanskan kuningas aloitti sotaretken Ruotsia vastaan aikomuksenaan vallata Tanskalle Ruotsin eteläisin osa, Skåne. Ruotsia puolustamaan kutsuttiin tällöin Suomesta kaikki ratsumiehet. Karjalan rakuunarykmentin rakuunat muiden suomalaisten ratsuväkirykmenttien kanssa koottiin Viipuriin, josta alkoi marssi kohti Turkua. Rakuunat laivattiin Turusta Tukholmaan, jonne saavuttiin 17. syyskuuta 1676 ja aloitettiin marssi kohti Skånea. Silloisen kapteeni Grothin komentaman komppanian vahvuus oli 93 rakuunaa, joista 38 Ruokolahdelta (johon myös Rautjärvi tuolloin kuului). Karjalan rakuunarykmentistä sotaan lähteneiden kokonaismäärä oli 724 miestä ja yhteensä suomalaiset ratsastavat joukot käsittivät noin 1600 miestä. Lokakuun 23. päivä armeija saapui Skånen rajalle. Ensimmäisen taistelukosketuksen Karjalan rakuunat saivat viholliseen Helsingborgin kaupungin ulkopuolella 30. lokakuuta: ”Vielä saman päivän iltapäivällä kaupunkiin hyökättiin, se valloitettiin ja ryöstettiin”.
Marraskuun alussa oli Ruotsin alkuaan 12.000 miehen armeija haavoittumisien, kaatuneiden ja erityisesti sairauksien vuoksi heikentynyt nopeasti 5000 miehellä. Karjalan rakuunarykmentin miesluku oli pudonnut 724 miehestä 483 mieheen.
Joulukuun 4. päivänä joukot saapuivat Lundin edustalle. Taistelu alkoi aamulla klo 7 ruotsalaisten hyökkäyksellä, joka yllätti tanskalaiset; useimmat tanskalaissotilaat olivat juovuksissa ja vartiointi huonosti järjestetty. Tanskalaiset kuitenkin toipuivat nopeasti ja aloittivat aamupäivän aikana vastahyökkäyksen. Karjalan rakuunarykmentti, jota mustan lippunsa johdosta kutsuttiin ”Mustaksi rykmentiksi”, oli sijoitettu äärimmäiseksi Ruotsin armeijan vasemmalle sivustalle. Taistelun alkuvaiheessa Ruotsin armeijan vasen siipi joutui epäjärjestykseen ja pakeni lukuun ottamatta Mustaa rykmenttiä, joka taisteli urhoollisesti mutta joutui lopulta tanskalaisten piirittämäksi. Suurin osa suomalaisista kaatui, osa onnistui murtautumaan tanskalaisten piirityksen läpi, näin myös Anders Lohm. Kun tanskalaiset olivat keskittyneet suomalaisten rakuunain kanssa käytävään taisteluun, onnistui ruotsalaisten rintaman muiden osien kivimuurin suojassa järjestäytyä uudelleen ja nekin tulivat taisteluun mukaan.
Vielä samana päivänä tanskalaiset vuorostaan joutuivat pakosalle ja piiritetyksi kuningas Kaarle XI tullessa ratsuväkensä kanssa ruotsalaisten jalkamiesten avuksi. Menetykset olivat suuria molemmin puolin. Lundin taistelu oli Euroopan siihenastisen historian verisin taistelu: joukoista enemmän kuin 40 % surmattiin taistelukentällä, tanskalaisista lähes 50 %. Tanskalainen lähde sanoo: ”Missään muualla ei ollut nähtävissä niin paljon kaatuneita kuin siellä, missä suomalaiset taistelivat.”
Karjalan rakuunarykmenttiä, sen jäännöstä, palkittiin kunnianimellä ”Nuoren kuningattaren henkivartiorykmentti”. Saavutuksistaan aikaisemmin ja Lundissa Karjalan rakuunarykmentin III komppanian päällikkö Nils Groth sai 4.1.1677 aatelisarvon ja uuden nimen Grotenfelt.
Lundin taistelujen jälkeen majuri Nils Grotenfelt määrättiin kokoamaan uudelleen rykmenttiä Suomeen. Kesältä 1678 peräisin oleva uuden rykmentin henkilöluettelo mainitsee vääpeli (fältväbel) Anders Lohmin, joka oli palannut ratsutilalleen Miettilään (rekrytoidut saivat 10 vuoden verovapauden tilaltaan). Anders Lohm ei enää osallistunut uuden rykmentin sotaan Liivinmaalla. Hän oli naimissa, eräiden tietojen mukaan esimiehensä, Nils Grotenfeltin tyttären kanssa. Hänen poikansa Nils Lohm asui isänsä ratsutilaa, ja toimi vuonna 1726 Ruotsin valtiopäivillä Jääsken kihlakunnan talonpoikien ainoana edustajana.