Määritelmällisesti desantti tarkoittaa viholliseen selustaan vakoilutarkoituksessa pudotettua laskuvarjosotilasta. Suomen talvi- ja jatkosodan desantit olivat kuitenkin taustaltaan, vaatetukseltaan, aseistukseltaan ja tehtäviltäänkin kirjava joukko. Monet heistä olivat Suomesta lähtöisin, kansalaissodan jälkimainingeissa Venäjälle paenneita ja näiden jälkipolvea tai 1930-luvulla Neuvostoliittoon muuttaneita amerikansuomalaisia.
Desantit operoivat sekä talvisodan, välirauhan että jatkosodan aikana, mutta toiminta kiihtyi selvästi kesällä 1943 ja oli huipussaan suurhyökkäyksen edellä 9.6.1944. Rautjärveltä tunnetaan muutamia desanttitapauksia, joista on kuitenkin melko vähän sotahistoriallisia kirjallisia dokumentteja. Nimeltä tunnettujen desanttien tapaukset Rautjärveltä näyttävät kuitenkin tulleen selvitetyiksi pääpiirteiltään. Seuraavassa todetaan näin ollen vain pieni yhteenveto näistä Rautjärven desanttitapauksista.
Sekatyömies Pekka (Pedja) Matinpoika Korpiaho (s. 27.11.1916 Petroskoi) otettiin kiinni 15.7.1941 Purnujärvellä. Hänen tehtävänään oli suorittaa räjäytyksiä rautatie- ja maantiekohteissa mm. Untamon ja Miettilän suunnalla. Tapaukseen liittyi muita desanteiksi todettuja. Korpiaho tuomittiin kenttäoikeudessa Rautjärven kunnantalolla (Pitäjäntupa) vakoilusta kuolemaan ja teloitettiin 17.7.1941 ilmeisesti pappilan perunakellarin lähellä.
Autonkuljettaja Yrjö Kalervonpoika Koski (2.8.1919 Tampere) jäi kiinni Ruokolahden Salopellolla 15.7.1941. Hänen piti hankkia tietoja suomalaisvoimien vahvuuksista, sijoituksesta ja liikkeistä. Paluumatkalla tavattavat sotilasvarastot oli poltettava ja sytytettävä metsäpaloja. Tapaukseen liittyi muita desanteiksi todettuja. Koski tuomittiin kenttä-oikeudessa kunnantalolla vakoilusta kuolemaan ja teloitettiin 19.7.1941 ilmeisesti saman kellarin lähellä.
Luutnantti Ivan Titkoff (s. 1911) oli ilmeisesti Kosken kiinnioton yhteydessä paennut ns. neljäs mies (yksi kaatui heti, yksi kuoli matkalla JSP:lle). Titkoff pidätettiin myö-hemmin samana päivänä Ruokolahden Kymälahdessa. Partion tehtäväksi Titkoff mainitsi palojen sytyttämisen Harakassa (?). Kuulustelujen välillä vanki vietiin säilytykseen ”navetan kellariin”, josta tämä 16.7.1941 yöllä yritti karata, jolloin vartiomies ampui hänet.
Vaikka esimerkiksi edellä viitatussa yleisteoksessa mainitaan vain kaksi suomalaistaustaista desanttia, on taas muistiossa nimenomaan kuulustelupöytäkirjojen perusteella päätelty kiinni saatuja olleen kolme, mukana siis venäläinen luutnantti. Sotadokumentaatiota on siinä myös pidetty luotettavana ja suorittujen kuulustelujen ja oikeudenkäyntien asiakirjoja alkuperäisinä.
Osin epäselväksi, ainakin ilman teknisiä ja lääketieteellisiä jatkotutkimuksia, jää silti tapausten yhteys paikkakunnalla tunnettuun ns. Ryöppäänmäen desanttihautaan Luumin maalla Rautjärven kirkonkylässä. Perimätiedon mukaan tänne on haudattu metsään noin 50 metrin päähän kirkolle vievältä nykyiseltä Miettiläntieltä ”kaksi venäläistä desanttia” alun perin muuhun tarkoitukseen kaivettuihin kuoppiin. Paikka on merkitty maastoon ja varustettu muistolaatalla. Ryöppäänmäen desantteja koskevissa kertomuksissa on ilmeisesti johtomotiivina mainittu jonkin kirkonkylän alueelle sijoitetun komppanian ruokajono, jossa kaksi miestä paljastuu sotilaspuvun poikkeavan piirteensä (saappaat, vyö tai kokarditon hattu) takia, tulee pidätetyksi ja ammutaan.
Rautjärvellä on yleisesti muistettu myös desanttipartion väijytys. Se näyttää alunperinkin säilyneen vain suullisessa muisti- ja perimätiedossa eikä ole tullut aikanaan virallisesti dokumentoiduksi. Tapahtumasarjan ”epävirallisuus” johtuu epäilemättä sen arkaluonteisuudesta juuri sodan päätyttyä.
Paikalliset marjastajat ja sienestäjät olivat pitkin kesää 1944 tehneet havaintoja Rautjärven itäpään ja Mustalammen välillä Hiidenniemen tuntumassa ns. Myrän niityillä. Lomalla ollut alikersantti Aarre Häyhä havaitsi metsällään ollessaan ”väärässä paikassa väärään aikaan” olevia oudosti käyttäytyviä sotilaita. Ilmoitettuaan asiasta Kuntalassa (Miettilän keskus) palattiin täältä autokomppanian kanssa etsintöihin. Häyhän opastamana desanteiksi paljastuneet sotilaat saatiinkin piiritetyksi läheiseen latukkaan eli pikku latoon. Kun heille huudettiin rauhan jo tulleen ja kehotettiin antautumaan, vastaus oli: ”Ei mitään rauhaa!” ja tulenavaus. Kolme miestä ammuttiin, mutta joukkoon kuulunut nainen räjäytti itsensä käsikranaatilla vangitsemisyrityksen yhteydessä. Tapaus ajoittui siis aselevon jälkeen noin 4. – 19.9.1944.
Desanttien viimeisenä leposijana on pidetty Kuntalan alueen korsua, joka räjäytettiin hautapaikaksi. Vekarusjärven rannan tuntumassa on vanhan sauna – uimahuoneen (?) kuoppa, joka on määritelty hautapaikaksi ja johon on myöhemmin pystytetty betonipylväs (korsusta?) muistokuparilaatalla.
Rautjärven desanteista on ilmeisesti muutakin muisti- tai perimätietoa. Esimerkiksi venäläisen lentokoneen kerrotaan palanneen etsimään heti tapahtuman jälkeen tuloksetta Hiidenniemen desantteja. Osa muistoista on nähtävästi epämääräisempiä ja liittyy muualle. Ainakin Partilankankaalla muistetaan nähdyn vilaukselta ruskeapukuisen miehen, joka havainnoitsija tulkitsi lapsuudessaan desantiksi.
Oma ryhmänsä olivat vielä ns. pintavakoojat, jotka toimivat nimenomaan sotatoimialueella joukkojen keskellä tai niiden selustassa. Edellä viitatussa desanttimuistiossa on mainittu yksi tällainen tapaus Rautjärven kirkonkylän alueelta, jossa joukkojen vaihdon kyselijä kuitenkin katosi.
Paikallisen aseistetun ilmasuojelukomppanian (IsK 300) tehtäviin kuuluivat jopa vuorokausia kestäneet desanttijahdit, joita tehtiin aina Ruokolahden erämaista Hiitolaan. Paitsi ammutuksi tulemisen uhka oli myös miinavaara alueella todellinen. Komppanian tappiot jäivät vähäisiksi, mutta yksi mies (Tuomas Vento) katosi kotona Torsansalossa käydessään jäljettömiin.
Huolimatta Rautjärven sotastrategisesta ja -logistisesta merkityksestä desantit eivät saaneet aikaan juurikaan tuhoja rajakunnan alueella. Vaikka rautatie- ja maantiesiltoja oli laajaltikin miinoitettu, saatiin ne purettua. Desantit eivät näytä saaneen myöskään sympatiaa paikallisväestön keskuudessa.