Jatkosodan hyökkäysvaihe 1941

Rautjärven sotahistorian merkittävin yksittäinen tapahtumasarja 1900-luvulla oli jatkosota (1941 – 1944) ja paikallisesti erityisesti sen hyökkäysvaihe kesällä 1941. Lyhyt ajanjakso toi modernin suursodan maajoukot taistelutoimineen ensi kerran kunnan alueelle. Sodan lopputulos taas sinetöi Rautjärven valtakunnan rajakunnaksi vuonna 1944 hajottaen samalla pitäjän vanhan yhtenäisalueen.

Talvisodan päättänyt Moskovan rauha (1940) epätyydyttävine rajantekoineen, Neuvostoliiton jatkuva uhka, kireä yleiseurooppalainen asetelma ja suomalaisten luottamus menestyksekkään ”revanssin” mahdollisuuteen Saksan myötävaikutuksella enteilivät jatkoa aiemmin käydylle sodalle.

Saksa aloitti hyökkäyksensä Neuvostoliittoon 22.6.1941. Suomen oli vaikea pysyä puolueettomana, koska maassa oli saksalaisia joukkoja Lapissa ja neuvostojoukkoja Hangon vuokra-alueella Etelä-Suomessa. Pian Neuvostoliiton ilmavoimien pommitusten vuoksi Suomen pääministeri totesikin 25. kesäkuuta Suomen olevan sodassa. Sodanjulistus annettiin 26.6.1941.

Välirauhan aikana oli tehty uusia puolustuksen järjestelyjä linjalla Ravijoki – Kivijärvi – Saimaa – Puruvesi – Orivesi – Pyhäselkä – Pielisjärvi. Armeijakuntien tehtävänä oli torjua mahdollinen vihollisen hyökkäys viimeistään tässä pääasemassa, mutta käskyyn liittyi myös hyökkäystehtäviä. Ylipäällikön muotoilema operaatioajatus jakautui kolmeen vaiheeseen: a) ensin Laatokan Karjalan valtaus, sitten b) Karjalan kannaksen valtaus ja lopuksi c) hyökkäys Itä-Karjalaan.

Karjalan Armeijan hyökkäyskäskyssä 30.6. annettiin tehtävät myös Kannaksen armeijakunnille. Sen mukaan II Armeijakunta aloitti puolustuksessa, mutta valmistautui eri käskyllä ottamaan haltuunsa maastokolmion Ilmee – Hiitola – Elisenvaara. Tämän jälkeen tuli asettua tilapäiseen puolustukseen linjalle Ilmee – Hiitola ja valmistauduttava toimimaan pohjoiseen Lahdenpohjan suuntaan. Lisäksi oli valmistauduttava hyökkäämään etelään Räisälän suuntaan ja valtaamaan Vuoksen ylimenopaikat Antrean ja Kiviniemen välillä. Alun hyökkäys ”kolmioon” kosketti näistä siis lähimmin Rautjärveä.

II Armeijakunta oli ryhmittäytynyt Moskovan rauhan rajan suuntaisesti suunnilleen Vuoksen – Pyhäjärven välille. Nykyisen Rautjärven kunnan alueen kohdalla se jakaantui kahtia 18. ja 15. Divisioonaan, joiden pääraja kulki Rautjärven kylissä Pajarin ja Metsäkylän välistä Ilmeen vesireittiä noudattaen. Pohjoisempana Parikkalan – Pyhäjärven välillä toimi lisäksi 2. Divisioona. Kun Karjalan Armeija oli hyökkäyksellään Pyhäjärven pohjoispuolella saavuttanut Laatokan (20.7.), katsottiin tulleen hetken aloittaa Itä – Kannaksen valtaaminen. Strategisena tavoitteena oli katkaista Sortavalan seudulle jääneiden venäläisjoukkojen ainoa maayhteys etelään Hiitolan kautta, tuhota sitten lännestä (IV AK) ja idästä (II AK) saarrostavalla hyökkäyksellä Länsi – Kannaksella toimivat vihollisjoukot ja tunkea lopuksi niiden jäännökset vanhan rajan taakse.

II Armeijakunnan päähyökkäys alkoi 31.7.1941 105 km leveällä kaistalla painopistesuuntanaan Simpele – Uusikylä – Hiitolan asemakylä. Eteneminen huipentui Hiitolan suurtaisteluun ja takaisinvaltaukseen. Näin venäläisten maayhteydet tässä tärkeässä rautatie- ja maantiekulun haarautumakohdassa katkaistiin ja Kannaksen ja Pohjois-Karjalan vihollisvoimat tulivat erotetuiksi.

Suomen sotilaat rajaa ylittämässä Rautjärvellä 1941, SA-kuva.
Suomalaiset ylittävät Moskovan rauhan rajan Rautjärvellä elokuussa 1941. SA-kuva.

Etelämpänä Rautjärvellä 18.:n Divisioonan alueella tiedusteluja oli ulotettu jo kesäkuussa rajan yli, jolloin todettiin että vihollinen oli vetäytynyt kauemmaksi rajavyöhykkeeltä. Välivaiheina oli yritetty vähäisillä voimilla Enson ja rajan välin valtausta jo kesäkuun lopussa ja torjuttu vihollisen hyökkäyksiä rajan yli kesä-heinäkuun vaihteessa. Oma hyökkäyskäsky annettiin 28. heinäkuuta. Hyökkäyssuunnitelma oli rakennettu eri suunnilta yhteisenä tavoitteenaan ensi vaiheessa Moskovan rauhassa rajan taakse jäänyt Ilmeen kirkonkylä. Tämä Rautjärven kappeliseurakunta ja ikivanhan rajaseudun keskuskylä oli keskeinen tieliikenteen solmukohta idästä länteen ja etelästä pohjoiseen.

Tiedustelu oli paljastanut vihollisen puolen rajaseudun lujasti varustetuksi. Rajalinjalla oli esteitä, ansoituksia ja miinakenttiä. Tärkeimmät maastokohdat oli tehty kenttälinnoituksiksi joka suuntaan ampuvine tulikorsuineen ja -pesäkkeineen. Huomattavimmat voimanryhmitykset olivat Haakanalan – (Kirvun) Ylikuunun ja Miettilän suunnalla. Lujasti varustetut Ahola, Peusanmäki ja ”Munakukkula” (Mataramäki?) muodostivat vihollisen eteentyönnetyt tukikohdat – pian tulevat taistelupaikat.

Ilmeen läpimurtotaistelut käytiin ajalla 31.7. – 5.8.1941. 18. Divisioonan ja sen apujoukkojen ryhmitykset ja taistelutoimet rajalta käsin etenivät monia vanhan Rautjärven kyliä sekä maasto- ja vesistökohteita sivuten. Eteläosassa hyökkäysliikkeitä tehtiin Purnujärven – Hiidenjärven kohdilta. Keskirintamalla edettiin Miettilän vaiheilla. Pohjoisempana joukot oli jaettu Ilmeen vesireitin eli Pitkäjärven – Luorikkojärven molemmin puolin Pajarin (18. Div.) ja Metsäkylän (15. Div.) puolelle sekä läheisen Seläntausjärven eri puolin kiertäen. Yksi seudun
kovimmista läpimurtotaisteluista käytiin nykyisen Rautjärven alueelle osin jääneen Hiidenjärven rajantakaisessa Matikanlahdessa.

Eversti Pajari ja majuri Toppola katselevat näköalaa Ilmeen kasvatuslaitoksen alueelta 1941, SA-kuva.
Eversti Pajari ja majuri Toppola tarkastelevat maisemaa Ilmeen kasvatuslaitoksen alueelta elokuun alussa vuonna 1941. SA-kuva.

Ilmeen kirkko saavutettiin jokseenkin ankarien taistelujen jälkeen 4. elokuuta ja tiesolmu saatiin aukaistua. Tappioita kertyi JR 27:n ja JR 57:n sotatoimialueilla Purnujärven – Metsäkylän välisen rintaman hyökkäyssuunnalla kaatuneina yli 100, haavoittuneina yli 300. Operaatiot jatkuivat täältä Kirvuun päin, Vuokselle ja lopulta vanha valtakunnan rajan yli Kannaksen Raja- eli Siestarjoelle.

Nykykunnan alueella ei käyty varsinaisia maajoukkojen taisteluja, mutta se oli erilaisten sota-ajan taustatoimintojen maaperää ja osin myös vihollisen tulen välitön maalikohde. Heti evakuoinnin jälkeen kirkonkylästä tuli sotilasaluetta ja teistä (mm. linja Jurvala – Rautjärvi – Miettilä) joukkojen läpisiirtoseutua. Hyökkäysvaiheessa joukkosidontapaikka (JSP) oli ns. Tiippanan talossa, josta kaatuneet siirrettiin joko Miettilän kuntalaan tai asemalle kaatuneiden evakuointikeskuksiin (KEK). Heinäkuun 1941 koko Rautjärven kunnan alueen on kuvattu olleen ”yhtä suurta sotilasleiriä”.

18. divisioonan esikunta piti päämajaansa kirkonkylän alapappilassa rautjärveläistä sukua olevan eversti Aaro Pajarin johdolla. Ylipäällikkö Mannerheim vieraili täällä 1.8.1941. Apupappilassa (yläpappila) oli Ilmeen valtaukseen merkittävästi osallistuneen eversti Lauri Haanterän JR 27:n eli ns. pirkkalaisrykmentin komentopaikka. Pappila toimi esikuntavaiheen jälkeen kaatuneiden evakuoimiskeskuksena (KEK).

Välirauhan aikana perustetun paikallisen ilmasuojelukomppanian (IsK 300) esikunta sijaitsi ensin Miettilän suojeluskuntatalolla, josta se siirrettiin Viimolan koululle ja sitten kenttäsairaalan tieltä Kokkolan kylään. Komppania koostui 15 – 17-vuotiaista pojista, vanhemmista miehistä ja lotista. Ilmasuojelijat osallistuivat monipuolisesti erilaisiin tehtäviin kuten tyhjentyvien kylien huoltoon, vartiointiin ja tarkkailuun, rajantakaisiin kenttähautauksiin, heinätöihin ja tuho-laishävityksiin.

Vahinkoja nykykunnan alueelle koitui jatkosodassa lähinnä ajoittaisista vihollisen pommituksista, tykistötulesta ja kranaattitulesta. Tykistökeskityksistä merkittävin tuhosi Miettilän kasarmialueella suojeluskuntatalon 5. – 6.7.1941. Varsinaiset maajoukkotaistelut käytiin nykyrajan takana.