Rautjärven kirkonkylä toimi talvi- ja jatkosodan välisenä aikana yhtenä salaisista tiedustelu- ja kaukopartiotoiminnan tukikohdista. Toiminta ei kohdistunut kunnan alueelle eikä sen välittömään läheisyyteen. Tästä huolimatta sitä voidaan pitää Päämajan yhteyksien, tiedustelulla saavutettujen tulosten ja ilmiön arkaluontoisuuden takia paikallisesti merkittävänä sotahistorian erikoispiirteenä.
Keväällä ja kesällä 1940 mm. Tanskan ja Norjan saksalaismiehitys ja toisaalta Neuvostoliiton painostus Baltiassa aiheuttivat huolta Suomessa. Moskovan rauhan (1940) jälkeisessä tilanteessa ryhdyttiinkin rakentamaan Salpalinjaa ja armeija koulutti aiemmin palveluksesta vapautettuja miehiä. Kun maailmalta kantautui huhuja Neuvostoliiton mahdollisesta hyökkäyksestä Suomeen, lisäsi tämä ajantasaista tiedontarvetta arkaluonteisista sotilasasioista. Päämajan tiedusteluosasto jatkoi talvisodan jälkeistä itänaapurin tiedustelua myös Viipurin alatoimistossa, joka siirrettiin nyt Lahteen. Sillä oli toimipisteet Lappeenrannassa ja Rautjärvellä. Rautjärven tiedustelijoiden tukikohta toimi Rautjärven yläpappilassa.
Ennen talvisotaa varsinkin lähialueiden tiedot oli hankittu maatiedustelulla, tähystämällä, kuuntelemalla ja kauempaa rajasta tapahtuvalla tiedustelukäynnillä. Välirauhan aikana tiedustelu tapahtui käytännössä kahden siviilipukuisen miehen muodostamissa partioissa, jotka ylittivät rajan salaa jalkaisin ja tarkkailivat luovutetulla alueella puna-armeijaa ja liikennettä. Jatkosodassa asemasodan aikana talvipartiot taas liikkuivat lähinnä hiihtäen. Partiointi vaati rohkeutta, aloitekykyä ja neuvokkuutta ja sisälsi kiinnijäämisen sattuessa hengenvaarallisen riskin.
Tyypillinen tiedustelijoiden reitti oli Rautjärven kirkonkylältä Laikkoon ja edelleen Ilmeentielle. Tässä yhteydessä on mainittu yhtenä tiedustelupaikkana Jokelan talo Pajarin – Metsäkylän tien takana, joka ilmeisesti toimi Moskovan rauhan (1940) rajalinjan venäläisenä kenttävartiona. Juuri tällä kohdin etenemistä on kuvattu omakohtaisesti ja jännittävästi Olavi Paukkusen muistelmissa (Paukkunen 2008).
Salaisen palvelun tärkein Kannakselta hankkima tieto oli kesän 1940 tilanteessa selvyys siitä, ettei suuri joukkoja alueella täällä havaittu eikä Neuvostoliitto siis – toisin kuin oli uumoiltu – tuolloin vielä valmistellut hyökkäystä. Rautjärven tiedustelijoiden toiminta muuttui jo vähän ennen jatkosotaa kaukopartioinniksi (tiedustelu- ja tuhoamistoimintaa syvällä vihollisen selustassa). Tämän ns. osasto Vehniäisen (majuri Johannes Vehniäisen mukaan) rautjärveläiset siirtyivät vuonna 1941 Ruokolahden Haloniemeen osasto Loukolaksi (jääkäri-luutnantti Kustaa Loukolan mukaan).
Hyökkäysvaihe Rautjärven suunnalla alkoi 31.7.1941 ja kiihtyi ratkaisuun 6.-7.8.1941 Kirvu –Hiitola -linjalla. Tässä yhteydessä Osasto Vehniäinen lähetti liikkeelle kaksi kaukopartiota jälleen Rautjärven kirkonkylän pienestä pappilasta 23.7.1941 kohti Rautua. Osasto Loukola siirtyi jälleen hyökkäysvaiheen mukana 18.8.1941 takaisin Rautjärvelle, jolloin mukana oli 16 miestä. Näitä sotatoimia varten venäläisten selustasta piti saada tarkemmat tiedot ja pyrkiä estämään vihollisen reservien ja materiaalien siirrot painopistesuuntaan. Myös lotat osallistuivat kaukopartiotyöhön toimien muonittajina, puhelinkeskuksilla ja radio-asemilla.
Hyökkäysvaiheen operaatioiden jälkeen kaukopartiotoiminta hiljeni Rautjärvellä pitkäksi aikaa. Sodan loppuvaiheessa 13.6.1944 kaukopartiojoukkoja siirtyi taas paikkakunnalle, jonne sijoitettiin myös radioasema. 28.6.1944 kaukopartiokomppania siirtyi Rautjärveltä Ruokolahden Syyspohjaan, josta miehet kotiutettiin sodan päättyessä saman vuoden marraskuun loppuun mennessä.
Rautjärven yläpappilan pihalle on vuonna 1991 pystytetty osasto Vehniäisen muistomerkki. Tiedustelutoiminnasta ei muistelmat pois lukien ole tarkkoja lähteitä eikä erityisen hyvin ja laajalti paikallisyhteisössä tunnettua muistitietoa, mikä selittyy toiminnan salaisella luonteella, joka oli vain harvojen valittujen tiedossa. Muistelmissa on kuitenkin julkaistu päiväkirjamerkintöjen ohella esimerkiksi karttoja partioretkistä.