Vanhinta sotilashistoriaa Rautjärvellä edustavat Ruotsin vallan ajan läänitykset ja lahjoitusmaat. Niitä annettiin Karjalan alueella kruunun hyväksi tehdyistä töistä ja palveluksista etupäässä sotapäällystölle. Järjestelmän juuret olivat Kustaa Vaasan ajan luontaistaloudessa. Palkka- eli virkaläänien saajat kuuluivat aluksi paikkakunnalta oleviin tai Kaakkois-Suomeen syvästi juurtuneisiin sukuihin.
1600-luvulla levisi keskieuroopasta pohjolaan käsitys, jonka mukaan kaikki maa oli alkujaan kruunun ja talonpojilla siihen ainoastaan perinnöllinen nautintaoikeus. Maan tuotosta oli siten maksettava vero kruunulle. Sukuoikeuden tilaan menetti, ellei maksanut kolmen vuoden verorästejä, jolloin se muuttui kruununtilaksi. Kruununtiloja voitiin lahjoittaa eteenpäin eliniäksi tai epämääräiseksi ajaksi. Lahjoitusten saajissa oli lukuisia vierasmaalaisia, joista monet eivät juuri koskaan käyneet lahjoitusmaillaan.
Lahjoituksia oli tyypiltään monenlaisia. Perinnöllisellä veronkanto-oikeudella läänitettyjen tilojen lisäksi oli aatelilla vanhoja, jopa keskiajalta periytyviä tiloja, joihin saajilla oli rajoittamaton perintöoikeus (”ikuisiksi ajoiksi annetut rälssit”). Muita rälssitiloja (ruots. frälse, erioikeus) olivat ”vanhat rälssit”, ”eliniäksi annetut rälssit” ja ”toistaiseksi annetut rälssit”.
Luutnantti Prusi Henrikinpoika (ruots. Ambrosius Hendersson) Töperi oli ennen Kirvussa eliniäksi vahvistettua lahjoitustilaansa hallinnut toista tilaa Rautjärven Korpjärvellä. Sen hän sai lahjoituksena vuonna 1650. Töperi näyttää olleen kotoisin kyseisestä kylästä. Korpjärven itärannan nimistössä on säilynyt Teperin tila ja samanniminen tie. Rautjärveltä on mainittu vielä 1662 perillisen Yrjö Töperin tila, joka piti luovuttaa takaisin kruunulle ns. neljännesreduktiossa eli Ruotsin valtiopäivien vuoden 1655 päätöksessä peruuttaa ¼-osa läänityksistä kruunulle.
Töperi oli 30-vuotisen sodan ratsumies ja edennyt kuormastopojasta ratsumestariksi. Hän kaatui 1656 Gnezenin taistelussa Viipurin ratsurykmentin Jääsken komppanian päällikkönä. Töperin jälkipolvessa oli myös sotilaita. Nämä käyttivät patronyymiä Brusiusson, josta muodostui Brusin.
Latvialainen Reinhold von Ungern – Sternberg (k. 1684) hallitsi aikanaan suurimpia lahjoitusmaita Jääsken kihlakunnan alueella. Kuningatar Kristiina soi hänelle näitä korvaukseksi eräistä Liivinmaan tiloista 1650-luvulla. Myöhemmin 1660-luvulla hän sai lisää lahjoitustiloja korvaukseksi omalla kustannuksella värväämästään ratsumieskomppaniasta Henkikaartiin, josta valtio oli joutunut hänelle velkaan.
Von Ungern – Sternbergin lahjoitukset kohdistuivat osin myös nykyisen Rautjärven kunnan alueelle. 1650-luvulla neljännesreduktiossa mainitaan tiloja peruutetun häneltä muiden ohella Hinkkalasta, Jurvalasta ja Pirholasta. Talot oli määrä luovuttaa vuonna 1661. Kuitenkin edellä viitatun valtion velan vuoksi kyseisenä vuonna von Ungern – Sternberg saikin lisää tiloja muiden kylien ohella Hinkkalasta, Jurvalasta, Purnujärveltä, Pirholasta ja Miettilästä. Huomattava osa suvun lahjoitusmaista peruutettiin sittemmin valtiolle 1600-luvun lopulla.
Purnujärven hovin alkuna oli kuningatar Kristiinan saksalaissyntyiselle majuri Friedrich von Fitinghoffille 1653 antama lahjoitus, määrältään parikymmentä tilaa. Kekäleenmäen, Pirholan, Jälkölän, Hallilanmäen, Hiivaniemen, Vähikkälän, Rautjärven, Korpjärven, Purnujärven, Reinikkalan, Valtolan, Kohoniemen ja Tetriniemen kylien talonpojat joutuivat myöhemmin perustetun hovin alaisiksi. Sen maat jakautuivat siis Ruokolahden, Rautjärven ja Hiitolan alueelle. Neljännesreduktiossa Jälkölän ja Hallilanmäen autiotilat palautettiin kruunulle. Majuri Fitinghoff kuoli 1666 ja hänen aikanaan säteriä (ruots. säteri, verosta vapaa aatelistila) ei vielä ollut. Vasta tämän kuoleman jälkeen anoi perillisten amtmanni eli siviilivirkamies vuonna 1666 oikeutta perustaa säteri Purnujärven seitsemälle autiotilalle. Kartano perustettiinkin todennäköisesti paikalle, joka on tunnettu hovin nimellä Purnujärven kylässä.
1600-luvun lopulla kruunulle palautetuista aatelistiloista suuri osa joutui korkeamman upseeriston asuntotiloiksi ja alemmalle päällystölle järjestettiin parhaassa kunnossa olevat talonpoikaistilat. Näistä käytettiin ruotsalaisperäistä nimitystä puustelli (ruots. boställe). Päällystön ja alipäällystön tiloja oli nykyisissä rautjärveläiskylissä seuraavasti: komppanian päällikön puustelli Juhana Varjuksen tila Miettilässä, vääpelin Martti Parikan tila Viimolassa ja kirjuri Mikko Varjuksen tila Miettilässä ja parturin kisälli Esko Matinpoika Vinterin tila Hallilanmäellä. Vuonna 1692 majurin puustelli siirrettiin Miettilästä Siitolaan, jolloin Viipurin ja Savonlinnan ratsuväkirykmentin puustelleista nykyisen Rautjärven kylissä oli kornetti Martti Korhosen tila Hallilanmäellä ja profossi eli sotilasvirkamies Pärtty Antinpojan tila Kokkolassa.
Sotilaspuustelleja tehtiin jo vuonna 1687 tyyppipiirroksilla. Rakennukset olivat varsin vaatimattomia. Kuitenkin rakennusten tuli erotuksena savupirteistä olla savupiipuilla ja leveillä ikkunoilla varustettuja. Ratsumestarin- ja kapteeninvirkataloissa oli keittiö ja kolme asuinhuonetta sekä vielä erityinen vierastupa, joten se muistutti aikakautensa herraskartanoa.