Miettilän kasarmialue muodostaa Rautjärvellä ja koko Etelä-Karjalassa ainutlaatuisen rakennus- ja miljöökokonaisuuden ja on luokiteltu maakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Alueella on useita sotilashistoriallisia käyttökerrostumia. Vanhimmat tiedot sotilaskäytöstä Miettilässä palautuvat jo 1600-luvun lopulle.
Ruotsin vallan aikana 1682 perustettiin Suomen ruotujakolaitos. Tässä järjestelmässä useampi maatila muodosti yhdessä ruodun (ruots. rote), joka varusti sotilaan varusteineen ja aseineen ja järjesti tälle torpan ja vähän viljelysmaata elantoa varten. Miettilään sijoitettiin 1680-luvulla Viipurin läänin kahdeksasta komppaniasta majurin komppanian puustellit (ruots. boställe) eli sotilasvirkatalot. Komppanian päällikön puustellina oli Juhana Warjuksen tila, kirjurin puustellina Mikko Warjuksen talo, molemmat Miettilässä.
Suuren Pohjan sodan miehityskauden eli Isonvihan aikaan, erityisesti vuosiin 1718 – 1721 liittyvän perimätiedon mukaan Miettilässä oli majoitettuna venäläistä sotaväkeä. Pysyviä joukkoja ei kuitenkaan liene ollut eikä mahdollisista miehitysvaiheen tuhoista näytä säilyneen asiakirjalähteitä. Uudenkaupungin rauhassa (1721) Miettilä jäi niukasti Ruotsin puolelle.
Miettilän kasarmialueen vakiintunut historia alkaa 1700-luvun lopulta. Pikkuvihan (1742 – 1743) aikana Miettilä rajakylänä hävitettiin, joten viimeistään Turun rauhan (1743) jälkeisessä tilanteessa kylän sijainti oli taas Venäjän puolella venäläisessä sotastrategisessa tietoisuudessa. Viimeinen sysäys uuden kasarmialueen perustamiseen tuli Kustaan sodan (1788 – 1790) Värälän rauhan jälkeen. Tällöin venäläiset ryhtyivät rakentamaan ns. Vanhan Suomen alueelle Kaakkois-Suomen linnoitusketjua, jossa rajalinnoitusten selustaan rakennettiin kasarmeja reserveille.
Miettilän valinta tällaiseksi ”selustakasarmiksi” selittyy tarkemmin kylän asemalla tärkeiden tieyhteyksien risteyksessä: kokonainen jalkaväkipataljoona sijoitettiin varmistamaan Savonlinnan ja Puumalan suuntia ruotsalaisten hyökkäyksen varalta ja turvasi samalla Käkisalmen johto- ja huoltokeskusta. Lähin vastaava kasarmialue oli Ruokolahden Siitolan kylässä Vuoksen varrella.
Miettilän ensimmäisen venäläisen vaiheen rakennuskantaan kuului ainakin esikuntarakennus, talli- ja varastorakennus sekä miehistökasarmi. Näistä 1700-luvun lopun rakenteista ei enää ole jäljellä kuin miehistökasarmin perustuksien ja tulisijan jäänteitä kaivauslöytöinä. Piirustuksia ei niin ikään ole säilynyt, mutta rakennukset olivat tiettävästi samanlaisia kuin Sippolan Liikkalassa. Kasarmialue jäi kuitenkin Suomen sodan (1808 – 1809) jälkeisessä tilanteessa tarpeettomaksi kun koko Suomi tuli Venäjän vallan alaiseksi. Tässä vaiheessa ilmeisesti vanha rakennuskanta rapistui tai purettiin muuhun käyttöön ja Kasarminkangas-nimi jäi muistoksi joukkojen oleskelusta täällä.
Sotilastoiminta heräsi Kasarminkankaalla uudelleen eloon 1800-luvun loppupuolella. Vuoden 1878 asevelvollisuuslailla perustettiin Suomeen oma sotaväki. Asevelvollisuusasian järjestelytoimikunta valitsi Viipurin eli 8. tarkk’ampujapataljoonan 31. reservikomppanian kasarmialueeksi Miettilän. Uudet kasarmit rakennettiin lähestulkoon samalle alueelle vuosina 1881 – 1883.
Kasarmialueella oli merkittävä vaikutus Miettilän ja koko Rautjärven aseman vahvistumisessa sekä 1700-luvun että 1800-luvun toimintakausina. Vanhemmassa vaiheessa Venäjän sotaministeriö osti paikallisilta viljelijöiltä rakennuksia varten tarvittavan puutavaran ja rakennustyötä. Haittapuolina olivat korvaukseton metsien käyttö ja hevosten laiduntaminen kylän mailla.
Asevelvollisten kokoamisaluetta olivat Antrea, Jääski, Joutseno, Ruokolahti, Rautjärvi, Kirvu, Käkisalmi, Kaukola, Hiitola, Kurkijoki ja Parikkala sekä Ilmeen ja Tiurulan kappeliseurakunnat. Kesäisin reserviläisiä oli keskimäärin 340, mikä vilkastutti Miettilän elämää.
1800-luvun sotilastoiminta Miettilässä toi kylälle taloudellista hyötyä. Ensin rakentamisvaihe, sitten kasarmialueen ja reserviläisten huolto työllisti paikallisia ja muualta tulleita ammattimiehiä, toi kauppa-asiakkaita ja mahdollisti talollisten pienmyyntiä ja kyydityspalveluita. Kasarmialueen toiminta lakkasi kuitenkin vain parin vuosikymmenen jälkeen ensimmäisellä sortokaudella vuonna 1901, kun Suomen sotaväki lakkautettiin. Kasarmialue kuului kuitenkin valtiolle ja siitä pidettiin huolta, rakennukset mm. katettiin päreillä uudelleen vuosina 1908 – 1909. Rakennusten siviilikäyttö yleistyi ja esimerkiksi nimismies J.A. Viskari asui ja piti toimistoaan entisessä komppanianpäällikön asunnossa jo 1905 – 1916.
Rautjärvellä ei taisteltu vuoden 1918 sodassa, mutta siihen osallistui vapaaehtoisina 360 miestä, joista taisteluissa kaatui 32. Kasarmialueella toimi lyhytaikaisesti itsenäisen Suomen sotilasvankila vuosina 1918 – 1919, jolloin Miettilässä säilytettiin punavankeja. Vankien kerrotaan rakentaneen kylään navettoja, kuokkineen ns. Myrän soita ja kunnostaneen peltoja. Muutamia paikkakuntalaisia sai työtä vanginvartijoina. Vankila siirrettiin kuitenkin pian Joutsenon Konnunsuolle ja sittemmin Ilmajoelle.
1920-luvulla Kasarminkankaan toiminta muuttui sotilaallisesta enimmäkseen siviilihallinnolliseksi ja rakennusten sekä maa-alueen omistus valtiolta kunnalle. Rautjärven kunta siirsi hallintonsa vuonna 1922 kirkonkylästä kasarmialueelle. Komppanianpäällikön talo alkoi toimia kunnantalona.
Paikallinen suojeluskunta käytti vielä sairashuonetta ja arestirakennusta ja teki myös vuonna 1939 vanhan kasarmirakennuksen hirsirunkoa käyttäen suojeluskuntatalon, joka kuitenkin tuhoutui sota-aikana venäläisten tykistökeskityksessä 1941. Kansanhuolto oli sijoitettu kasarmialueelle jo vuonna 1940 ja suojeluskuntatalon tilalle valmistui sodan jälkeen pitkälti kansalaiskeräyksenä ja lakkautettujen suojeluskuntien varoilla terveystalo. Alueelle tuli myöhemmin myös paloasema. Uudeksi nimitykseksi vakiintui Kuntala. Kunnallistoiminnot säilyivät täällä vuoteen 1973, jolloin Rautjärvi ja Simpele yhdistyivät. Kun Simpeleestä tuli kunnalliskeskus, kasarmialue alkoi hiljentyä.
Miettilän kasarmialueella on kuitenkin pidetty yllä sotilasperinteitä. Vuodesta 1983 lähtien vanhassa sairastuvassa on toiminut Kollaa ja Simo Häyhä -museo rajaseutua ja sota-ajan siviilielämää esittelevine näyttelyineen.