Vankileirit

Rautjärven sotahistoriaan liittyy yhtenä tyyppipiirteenä lukuisten tilapäisten vankileirien toiminta. Kyse oli väliaikaisratkaisuista ja sijoituspaikkana saattoi olla talo, riihi tai muu talousrakennus. Nimityksenä ”leiri” on siten hieman harhaanjohtava, joskin myös näitä oli kunnan alueella.

Enin osa vankileireistä oli seurausta jatkosodan hyökkäysvaiheesta kesällä 1941, jolloin kunnan asema 18. Divisioonan joukkojen hyökkäyssuunnassa ja Moskovan rauhan (1940) rajan tuntumassa vaikutti vankien sijoitukseen. Nykyisellä Asemanseudulla myös junaradan läheisyys mahdollisti vankikuljetukset ja siirrot. Useimmat leirit olivat sotavangeille, mutta myös siviilivankeja koottiin.

Vanhin leiri tai vankisiirtola kunnan alueella on tiettävästi ollut jo vuosina 1918 – 1919 Miettilän Kasarminkankaalla toiminut itsenäisen Suomen sotilasvankila. Sen vangit olivat ilmeisesti vuoden 1918 kansalaissodan punaisia tai tähän ryhmään jollain muulla tavoin liittyviä. Rautjärven Miettilää tai Kasarminkangasta ei kuitenkaan ole nimeltä mainittu vuoden 1918 tai myöhempien lähivuosien vankileirien tai ns. vankilaitosten yleisluetteloissa ja tiedot siitä ovat hyvin puutteellisia. Talvisodassa vankileirejä ei kunnan alueella toiminut.

Jatkosodan hyökkäysvaihe kesällä 1941 aiheutti kanta – Rautjärvellä tilanteen, jossa takaisin vallatun alueen sotilaita ja siviiliväestöä koottiin ja siirrettiin vanhan rajan (1940) puolelle perustetuille vankileireille. Leirejä alettiin perustaa vaiheittain Rautjärvelle syyskesästä 1941.

Metsäkylässä Tupalanmäellä toimi elokuun alusta talven tuloon asti sotavankileiri, jossa oli 40 – 50 vankia. Vartijoina toimivat paikallisen ilmasuojelukomppanian 15 – 17 -vuotiaat pojat. Olot täällä olivat järjestäytymättömät, esimerkiksi vankirakennusten ympärillä ei ollut minkäänlaista aitaa ja vartijoille vain pahvikoppi. Arkisin työvelvollisuuteen kuului maataloustöitä; elonkorjuuaikaan rukiin puintia riihessä ja kauran seivästämistä pellolla. Myös tieojien kaivu kuului vangeille.

Vartijapoikien ja vankien suhteita on ainakin Tupalanmäellä kuvattu hyvin välittömiksi. Pyhäpäivät olivat vapaita työstä, marja- ja sieniretkiä tehtiin yhdessä. Vankien on kerrottu tällöin jopa palauttaneen satunnaisesti löytämänsä kiväärit, patruunat tai käsikranaatit vartijoilleen. Ajanvietteeksi vartijat ja vangit pelasivat keskenään pelejä, kuten ”markan rampsua”.

Vuoden 1942 syksyllä uutta vankileiriä rakennettiin Kataskantaan, Oravojan tienhaaraan Myllyksen maalle. Hevoshautojenmäellä oli Simpeleen tehtaan iso savotta, jossa jatkosodan aikana satakunta vankia selvitteli ammusten katkomia ja vioittamia puita työnjohtajanaan Onni Lattu Suosaaresta. Nämä leirit ja työmaat sijaitsivat ilmeisesti nykyrajan takana sotatoimialueella. Rajan taakse jääneitä leirejä oli myös ainakin Miettilään luettavan Kiiskisen eli Kiiskenkylän Mattilan talossa ja Peusanmäellä Kemppisen riihessä, jossa oli 54 vankia.

Laikon lentokentän parakeilla oli jonkin aikaa kaksi vankileiriä, toinen nykyisen Partiopolun varrella lähellä entistä Laikon vartioasemaa, toinen KHJ:n parakilla Ilmeentien itäpuolella. Pien-Miettilässä kunnan omistamassa talossa (ns. Vanha Varis, ”Vanhasija” tai Haakanan talo) aloitti elokuussa 1941 siviilivankileiri numero 1, jota kutsuttiin ”kolhoosiksi”. Nimitys juonti siitä, että vangit olivat takaisin vallattujen alueitten kolhooseista. Vangit koostuivat lapsista, naisista ja vanhuksista ja näitä oli 70 henkeä. Vartijoina olivat Is-miehet. Vangit siirrettiin pois Pien – Miettilästä jo 15.9.1941 rautateitse Taavetin – Ylämaan alueelle.

Kannaksella vangittuja siviilejä, Rautjärvi syyskuussa 1941, SA-kuva
Vangittuja neuvostosiviilejä ja rautatievaunu Rautjärvellä 15.9.1941. SA-kuva.

Miettilässä Torkkelin tilalla toimi sotavankileiri, jonka päällikkönä oli is-komppanian päällikkö Juho Rautio. Tällä leirillä oli noin 50 vankia. Nämäkin vangit kävivät maataloustöissä, myöhemmin myös sahalla. Vankeja oli töissä myös Luumin talossa, jossa kyseisen leirin ruoka valmistettiin (muonituspäällikkönä Heikki Varis, ruoka-ainesten toimittajana Antti Varis). Leiri oli ilmeisesti osa sotavankileiri 6:tta ja toimi syksystä 1941 vuoden 1942 loppuun. Sen pääleiri oli Kirvun Kuunussa.

Rautjärven keskusalueella nykyisen Asemaseudun lähistöllä oli jatkosodan aikana vielä edellisiä laajamittaisempaa vankileiritoimintaa. Yksi näistä sijaitsi noin kilometrin päässä Tulilammesta Partilan kylätien varrella. Tänne oli rakennettu noin 100 x 40 metrin alalle, kolmen metrin korkuiselle piikkilanka-aidalla rajattu sotavankileiri. Alueella oli myös parakkeja, jossa asuivat vartijat. Satojen vankien leiri oli tarkoin vartioitu aseistetuilla kiertävillä vartiomiehillä. Partilankankaan vangit kävivät päivittäin mm. Partilan kylän kaikissa kymmenessä maalaistalossa töissä ruoka-annosten palkalla. Luottovangit saattoivat yöpyä taloissa useitakin öitä peräkkäin. Leirin vangit osallistuivat myös suoaukeaman ylittävän tien rakentamiseen Kurrosenkylään.

Leiri toimi parin kesän ajan. Talvella vangit siirrettiin muualle Suomeen työmaille, joissa oli kamiinalämmitteinen parakkimajoitus. Vaarallisimpia, tärkeimmiksi uskottuja sekä poliittisia vankeja siirrettiin täältä Ruokolahden Syyspohjaan suurelle sotavankileirille. Vuosien 1941 – 1942 aikana yli 500 vankia luovutettiin Ruokolahdelta Saksaan, joukossa 39 juutalaista. Tapaus herätti huomiota vielä vuonna 2003, kun Saksa vaati Suomelta selvitystä Natsi-Saksan vankiluovutuksista.

Rautjärven asemalle oli koottu jatkosodan alkuvaiheessa sekalaisia siviilivankeja Kannakselta. Kyseessä näyttää olleen tilapäinen keskityspaikka, josta entisiä kolhoosityöntekijöitä lähetettiin työleireilleen. Vankien joukossa oli monia kansalaisuuksia: venäläisiä, ukrainalaisia, tataareja, inkeriläisiä ja Inkerin suomalaisia. Vankien ulkonäköä ja vaatetusta on kuvattu resuiseksi. Vankien asioita järjesteli ratsumestari Juntto ja paikalla pidettiin mm. venäjänkielinen hartaus. Ilmeisesti vankeinsiirrosta on tehty tuoreeltaan myös dokumenttifilmi (tekijänä Veikko Itkonen). Aseman läheisyydessä oli myös edelliseen liittynyt vankien kiinteä ”välivarasto” kauppias Pajarin Osuusliike Imatran keskeneräisessä kaupparakennuksessa. Vankien määrä aseman tilapäisissä säilytyspaikoissa oli useita satoja.

Sotavankeja, Rautjärven asema elokuussa 1941, SA-kuva
Neuvostoliittolaisia sotavankeja Rautjärven asemalla elokuussa 1941. SA-kuva.

Vielä Purnujärvellä on toiminut ainakin jonkinlainen vankien kokoamispaikka. Paikallishistoriassa (Nevalainen 2000) kerrotaan, että muistitiedon mukaan syysaikaan sinne toimitettiin erään talon saunasta löytynyt aseistettu venäläinen sotilas, joka ei kiinni otettaessa tehnyt vastarintaa.

Paikallista vankileiri-, säilytys- tai kokoamistoimintaa kuvaa enimmäkseen matalan tason organisointi mm. vankirakennuksissa, aluerajoissa, ruokahuollossa ym. Olosuhteita on esimerkiksi Miettilän työmaaleirillä vuosina 1941 – 1942 kuvattu huonoiksi tai tyydyttäviksi. Ravintotilanne oli katastrofaalinen keväällä 1942, minkä seurauksena kymmeniä kuoli ja oli epätoivoisia pakoyrityksiä. Perimätietoa on Miettilään haudatusta sotavangista tai -vangeista. Myös Asemanseudun Livastinmäkeen on perimätiedon mukaan haudattu sotilasvanki.