Tiettävästi vanhimmat tunnetut sotatoimet myöhemmän kanta – Rautjärven alueella liittyvät 25-vuotisen sotaan eli pitkän vihaan. Se oli Ruotsin ja Moskovan Venäjän mm. Karjalan rajariidoista ja Baltian etupiirikiistoista vuosina 1570 – 1595 käymä laaja sota. Venäläiset hävittivät vuonna 1572 Jääsken kihlakunnan tuhojen yhteydessä täältä Ilmeen, Lankilan, Hynnilän, Siisiälän ja Vähikkälän kylät.
1600-luvun sotahistorian paikallinen kuva on osin epäselvä. Esimerkiksi Korisevannotkoon Variksenkylässä on liitetty tarina kasakkojen torjumisesta vuonna 1636, mutta kyse ei ole voinut olla ainakaan tunnetusta laajamittaisesta sodasta. Ruptuurisota eli Kaarle X Kustaan Venäjän sota (1656 – 1658) kyllä koetteli lähistöllä Laatokan Karjalaa, muttei ilmeisesti juuri kanta – Rautjärveä. Yksittäiset venäläisten partioretket saattoivat kyllä ulottua laajemmallekin.
Suuren Pohjan sodan (1700 – 1721) venäläinen miehitysaika (1714 – 1721), isoviha, on tunnettu Suomen historiassa ja kansanperinteessä ankarana ja mielivaltaisena vainon aikana. Kuitenkaan vanha Jääsken kihlakunnan alue, johon Rautjärvikin kuului, ei joutunut taistelutoimien piiriin eivätkä historialliset lähteet juuri kerro tuhoista täällä.
Rautjärven alue jakautui taas vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhanteossa. Vanha keskus Miettilä jäi niukasti Ruotsin puolelle. Rajalinja kulki Ilmeen vesireitin latvajärviä (Ylimmäinen – Pitkäjärvi – Luorikko) halkoen niin, että Pajari jäi Ruotsin, Metsäkylä ja pohjoisosa Venäjän puolelle.
Pikkuvihaksi on kutsuttu seuraavaa Venäjän Suomen miehitysaikaa vuosina 1742 – 1743 Ruotsin ja Venäjän välisen ns. Hattujen sodan (1741 – 1743) yhteydessä. Sodan tuloksena Ruotsi menetti Turun rauhassa (1743) alueita aiemman Uudenkaupungin rauhan (1721) rajasta Kymijokeen saakka. Kaakkois-Suomessa Lappeenrannan, Haminan ja Savonlinnan kaupungit liitettiin nyt osaksi Venäjää. Rajalinja mukaisesti koko nykyisen Etelä-Karjalan alue jäi rauhateossa Venäjän puolelle.
Pikkuvihan vaiheissa myös Rautjärven osalle näyttää rajaseutuna koituneen isovihaa selvästi raskaampia seurauksia. Tästä on osoituksena historiallisia kirjallisia lähteitä sekä viitteinä myös suulliseen perinteeseen ja paikannimistöön jääneitä aineksia. Jääsken seurakunnan kopiokirjaan tehtyjen pikkuvihaa koskevien merkintöjen mukaan kasakkajoukko vaelsi lokakuussa halki Jääsken, jolloin he 13.10.1741 polttivat (Joutsenon) Kuurmanpohjan kylän lähistöineen. Rautjärvellä tiedetään venäläisten tai kasakoiden polttaneen vanhan (1667) kirkon vuonna 1741. Jo Ruotsin – Venäjän tilapäisen aselevon aikana venäläiset joukot terrorisoivat Savoa ja Karjalaa. Uudelleen kasakat saapuivat Jääsken alueelle vuonna 1742, heti helmikuussa päättyneen aselevon jälkeen. Kirkko ja pappila lähistöineen poltettiin, ihmisiä tapettiin ja vietiin vangeiksi. Tuhoja kirjattiin vuoden 1743 revisiomaakirjaan koko kihlakunnan alueelta. Miettilän osalta kirjattiin 15 taloa poltetun, vain yhden säilyneen ryöstettynä ja hävitettynä.
Kanta-Rautjärvellä on joitakin tunnettuja maaston kiinnekohtia, jotka on perimä-tiedossa liitetty 1700-luvun sotiin. Yksi näistä on erikoinen Miettilän Kilvuoren luola, jonka kerrotaan toimineen paikallisena piiloluolana vainolaisilta mm. pikkuvihan aikana.